Close

13.3.2017

”Parasta isyydessä on kaikki”

Vesa Mäkäläinen palasi viime syksynä muutaman kauden tauon jälkeen takaisin Joensuuhun Kataja Basketin riveihin. Ammattiurheilun ohella yliopistossa opiskeleva Vesa on kiitollinen perheensä tuesta. Puolitoistavuotiaan tyttären hymy auttaa unohtamaan työn ja opiskelun tuomat paineet.

Kataja Basketin laita- ja korinaluspelaaja Vesa Mäkäläinen, 30, päätyi koripallon pariin jo pienenä. Hänen isänsä on entinen koripalloilija ja valmentaja, ja Vesa oli usein isän mukana harjoituksissa. Lahtelaisesta Naminka Lahti -seurasta suomalaisen koripallon pääsarjatasolle vuonna 2003 ponnistanut Vesa on urallaan ehtinyt pelata Lahden ja Joensuun lisäksi Kauhajoella ja Ruotsin Luulajassa. Katajassa Vesa pelasi ensimmäisen kerran kausilla 2012–2014, ja palasi Joensuuhun viime syksynä aloittaessaan kauppatieteiden opiskelun Itä-Suomen yliopistossa.

– Joensuussa pystyy erinomaisesti yhdistämään huippukoripalloilun ja opiskelun, vuoden 2020 kauppatieteiden maisteriksi tähtäävä Vesa toteaa.

Vaikka työ ja opinnot vaativat veronsa, Vesan elämässä tärkeimpiä ovat kuitenkin vaimo Tiia, 28, sekä puolitoistavuotias tytär Iisa. Perheeseen kuuluu myös kaksi labradorinnoutajaa Zorro ja Bumba.

Ilta on varattu perheelle

Ammattiurheilun ja opiskelun yhdistäminen perhe-elämään on onnistunut Mäkäläisiltä hyvin. Tiia on kotona Iisan kanssa, joten perhe pystyy joustamaan Vesan aikataulujen mukaan.

– Tällä tavoin pystymme viettämään mahdollisimman paljon aikaa yhdessä, Vesa toteaa.

Pelikauden aikainen tavallinen viikko on Vesalla työntäytteinen. Katajalla on viikossa seitsemästä kahdeksaan harjoituskertaa, joiden lisäksi pelataan keskimäärin 2,5 peliä viikossa.

– Harjoitusten ja pelien lisäksi yritän käydä mahdollisimman paljon koulussa kuuntelemassa luentoja. Luennot täyttää aamu- ja iltaharjoitusten välisen ajan sopivasti, Vesa kertoo.

Koripallon ja opiskelun lisäksi muille aktiviteeteille ei juuri ole jäänyt aikaa, sillä iltaharjoitusten jälkeisen ajan Vesa pyrkii pyhittämään kokonaisuudessaan perheensä kanssa olemiselle.

Työmatkalla 50 päivää kaudessa

Kataja Basket pelaa tällä kaudella Suomen Korisliigan ohella myös eurooppalaisessa Fiba Europe cup -sarjassa ja kansainvälisessä Basketball Champions league -sarjassa, joten pelimatkoja kertyy kaudessa noin 50. Korisliigan pelimatkoille lähdetään yleensä aikaisin aamulla ja Joensuuhun palataan vasta myöhään yöllä, kun taas Fiba Europe Cupin ja Basketball Champions Leaguen pelimatkat kestävät kolmisen päivää.

– Koulutehtäviä teen yleensä pelimatkoilla, koska matkat kestävät monia tunteja suuntaansa, Vesa kertoo.

Vaikka työmatkat vievätkin miehen tasaisin väliajoin pois kotoa, mahdollistaa koripallon pelaaminen ammattilaisena sen, että Vesa pystyy viettämään aikaa kotona päivisinkin, mikä ei ehkä olisi mahdollista esimerkiksi perinteisessä toimistotyössä.

– Urheilu työnä mahdollistaan myös sen, että perheeni pääsee kannustamaan paikan päälle ja kokemaan urheilun ilot ja surut lähietäisyydeltä, Vesa pohtii.

Perhe tukena myös hyvinä aikoina

Ammattiurheilijan vaimolta vaaditaan Tiian mukaan joustavuutta, sopeutumiskykyä ja huumorintajua. Perheen tuki merkitseekin Vesalle paljon, ja erityisesti tuen merkitys nousee esiin haastavina aikoina, esimerkiksi loukkaantumisten jälkeen tai silloin, kun opiskelun ja pelaamisen yhdistäminen vaatii veronsa.

– Toki on upea jakaa onnistumisen kokemuksiakin perheen kanssa, Vesa pohtii ja muistuttaa, että asiassa kuin asiassa on hyvä muistaa tukea ja kannustaa toista myös silloin kun menee hyvin.

Vaikka paineet voivat olla koripallossa joskus kovatkin, on Vesa erityisesti Iisan syntymän jälkeen pyrkinyt jättämään koripalloon liittyvät asiat suurimmaksi osaksi hallin ovien taa. Vastavuoroisesti kun hän astuu halliin, keskittyminen on vain ja ainoastaan koripallossa. Myös opiskelu on tuonut hyvää tasapainoa urheilijan elämään.

Tärkein apu työasioiden unohtamiseen odottaa kuitenkin kotona: Iisa-tytär.

– Kotiin tullessa neidin hymy ja iloisuus saa viimeistään unohtamaan mieltä painavat korisasiat, Vesa hymyilee.

”Ensimmäistä isi-sanaa odotellessa”

Viimeiset puolitoista vuotta ovat olleet Vesalle upeaa aikaa tyttären huimaa vauhtia tapahtuvaa oppimista ja kehitystä seuraten. Yksi perheen mielipuuhista on rakentaa yhdessä Iisalle erilaisia leikkiratoja tyynykasoista ja esteistä – liittyypä ratoihin usein myös pallon heittelemisestä koriin.

– Iisa on todella touhukas ja innokas leikkimään radalla. Usein hän alkaa omin päin rakentaa leikkirataa itselleen. Ja viimeisin villitys on torkkupeiton sisällä keinuttelu. Neiti vie peiton keskelle lattiaa ja tomerasti komentaa äidin ja isän keinuttamaan, Vesa kertoo.

Entä osaako Vesa eritellä, mikä isyydessä on kaikkein parasta?

– Parasta isyydessä, rehellisesti sanottuna, on ollut kaikki. Ensimmäistä isi-sanaa odotellessa…

Kuvat: Tiia Mäkäläinen

Teksti: Susanna Eriksson

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *