Close

24.6.2017

”Vaikka voittaisin lotossa, en lopettaisi työtäni”

Joensuulainen Minna Pietarinen tiesi jo yläkoulussa haluavansa työskennellä sosiaalialalla. Miten alun perin lastensuojelutyöstä kiinnostunut Minna päätyi päiväkotiyrittäjäksi?

Kymmenen vuotta sitten Minna Pietarinen päätti hakeutua vapaaehtoistyöhön lasten parissa. Minnaa kiinnosti eniten Meksiko cityssä järjestetyt katulapsiprojektit, mutta miljoonakaupunkiin katutyöhön lähtö arvelutti. Niinpä hän päätyi hakeutumaan vapaaehtoiseksi pienen Ocotlánin kaupungin päiväkotiin.
– Asuin silloin Kajaanissa, ja ajattelin, että meksikolainen pikkukaupunki voisi olla kajaanilaiselle abiturientille ihan tarpeeksi raflaava paikka, 29-vuotias Minna nauraa nyt, kymmenen vuotta välivuoden jälkeen.
Vapaaehtoistyövuoden aikana lastensuojelutyö alkoi kiinnostaa, ja palattuaan Suomeen Minna hakikin silloiseen Pohjois-Karjalan ammattikorkeakouluun opiskelemaan sosionomiksi. Opintojen ohessa oli mahdollista suorittaa lastentarhanopettajan pätevyys syventävinä opintoina. Pätevyyden oli tarkoitus tarjota Minnalle vain varavaihtoehto työelämää ajatellen, mutta kun hänen sitten valmistuttuaan piti valita lastensuojelusta ja varhaiskasvatuksesta tarjottujen töiden väliltä, hän päätyikin valitsemaan lastentarhanopettajan työn.
– Aivan yhtä hyvin olisin voinut siinä tilanteessa valita lastensuojelun, mutta silloin mietin, että haluanko molempien perheessämme tekevän kolmivuorotyötä. En minä silloin ajatellut, että valinta tulisi määrittämään tulevaisuuteni, Minna muistelee.

Heitosta yrittäjäksi
Minna teki pari vuotta sijaisuuksia eri päiväkodeissa, kunnes syksyllä 2013 hän sai äitiyslomasijaisen paikan joensuulaisesta pienpäiväkodista, Hillasta. Siellä työskennellessään Minna ymmärsi lopulta rakastavansa lastentarhanopettajan työtä, eritoten pienessä päiväkotiryhmässä. Niinpä Hillan omistajan heittämä ehdotus oman päiväkodin perustamisesta jäi pyörimään Minnan mieleen.
– En ollut ikinä ajatellut, että haluisin tai olisin valmis yrittäjäksi, ja alkuun nauroin ehdotukselle. Ajatus jäi kuitenkin muhimaan, koska halusin päästä vaikuttamaan työhöni ja esimerkiksi päiväkodin ryhmäkokoon. Yrittäjyys oli väylä siihen, hän muistelee.
Yksinyrittäminen ei kuitenkaan houkutellut, joten Minna kysyi kanssayrittäjäkseen opiskeluaikaista ystäväänsä Taina Laitista – ainoaa ihmistä, jonka kanssa Minna saattoi kuvitellakaan perustavansa oman päiväkodin. Siinä, missä Minna ei olisi heittäytynyt yrittäjäksi ilman yhtiökumppaniaan, ei päiväkoti olisi syntynyt ilman aviomiehen tukeakaan. Puoliso on ollut täysillä mukana heti ideasta lähtien.
– Erityisesti perustamisvaiheen raakuus vaati puolisoltani tosi paljon, koska eipä minulla silloin juuri muuta elämää ollut. Mies otti vastuun kodista, auttoi remontissa päivätyönsä lisäksi ja ymmärsi, kun hermot olivat kireällä aikataulujen, stressin ja väsymyksen vuoksi, Minna muistelee kiitollisena.
Valtava työ kuitenkin kannatti, sillä puolitoistavuotisen prosessin päätteeksi Minnasta tuli päiväkodin osaomistaja ja työntekijä Päiväkoti Apila avautuessa maaliskuussa 2015 – kuukautta ennen Minnan 27-vuotissyntymäpäivää.

Päiväkodissa pitää elää hetkessä
Tällä hetkellä Minna hoitaa 12 lasta yhdessä yhtiökumppaninsa kanssa. Minnan työpäivään lasten kanssa olemisen ohella liittyy kasvatuksellisen näkökulman ja pedagogiikan huomioiminen kaikissa päivän toiminnoissa aina lasten hoitoon vastaanottamisesta, leikeissä ja peleissä ohjaamisesta sekä ristiriitatilanteiden selvittelystä toiminnan suunnitteluun ja järjestämiseen.
– Ylipäänsä kaikkiin lasten tarpeisiin vastaaminen koko hoitopäivän ajan, Minna summaa.
Työ vaatiikin organisointi- ja stressinsietokykyä, hyviä vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja sekä kärsivällisyyttä ja joustavuutta. Suunnitelmallisuuden ohella lastentarhanopettajan pitää osata olla myös spontaani. Henkilökohtaisen elämän asiat on puolestaan pyrittävä jättämään työpäivän ajaksi taka-alalle, sillä lapset aistivat herkästi aikuisten tunnetilat.
– Lapsille on pystyttävä olemaan läsnä koko päivän, vaikka omassa elämässä olisi meneillään tosi paljon tai on nukkunut huonosti, koska oma olo heijastuu lapsiin tosi herkästi, Minna toteaa.
Yrittäjyyden kannalta hänen työssään haastavinta on ajan löytäminen toimistotöille silloinkin, kun esimerkiksi paperitöissä on kiirehuippuja. Toisaalta taas juuri oman talon rakennusprojektin päätökseen saanut Minna toteaa, että töistä saa voimaa silloinkin, kun vapaa-ajalla on kiireitä.
– Päiväkodissa pitää elää hetkessä. Se tuo tiettyä vastapainoa omalle välillä kiireiselle arjelle. Totta kai työ on välillä väsyttävää, mutta pääasiassa töistä lähtiessä riittää puhtia touhuta omia juttuja, Minna hymyilee.

Työ, jolla on merkitystä
Vaikka päiväkodissa saati yrittäjänä työskentely ei ole alun perin itsestään selvä uravalinta Minnalle ollutkaan, ei hän voisi enää kuvitella työskentelevänsä muualla kuin omassa pienryhmäpäiväkodissaan. Työn käytännönläheisyys sekä lasten vilpittömyys ja välittömyys ovat Minnan mielestä parhainta arjessa. Lasten kanssa tulee läheisiksi, ja ihania hetkiä on päivittäin.
– Meillä on lapsia, jotka tulevat hoitoon ihan pieninä, joten pidemmällä aikavälillä näkee, miten he muuttuvat, oppivat ja kehittyvät. Ja lapsilla on kaikenlaisia hyviä oivalluksia ja juttuja, Minna miettii.
Kaikesta näkee ja kuulee, että Minna on onnellinen työssään. Vaikka hän myöntääkin, ettei joka aamu herätyskellon soidessa ole aina iloisimmillaan, on töihin silti aina kiva tulla.
– Koen, että tällä työllä on ihan oikeasti suurta merkitystä. Vaikka voittaisin lotossa, en lopettaisi töitäni, Minna hymyilee.

Teksti: Susanna Eriksson

Kuvat: Susanna Eriksson ja Pixabay.com

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *